Olen miettinyt ja ollut iloinen, ettei Toukka ole sairastellut kuluneena talvena juurikaan. No, pääsimme siitäkin. Toukalla nousi torstaina korkea kuume, joka kesti vuorokauden. Ei nuhaa, eikä muutakaan. Olin ylpeä itsestäni herätessäni yöllä Toukan itkuun, että nyt ei kuulosta tavalliselta unimöyrinnältä ja nousin katsomaan ja kokeilemaan kuumaa lasta. Sanoin miehelleni palatessani sänkyyn, että olen oppinut kuulemaan lapsemme itkuja. Tuli äitimäinen olo :)
Se on oikeasti tosi makeeta, kun välillä iskee oikein päähän että, hei, mähän tunnen ton lapsen, tiedän mitä hän ajattelee ja tuntee ihan pienestä merkistä.
VastaaPoistaTulee se äitimäinen olo. =D
Sepä se on niin parasta, tietää olevansa oikealla tiellä :)
VastaaPoista