Olimme viime viikolla ensimmäisellä ulkomaan matkalla. Huomasin lähdön lähestyessä oman jännittyneisyyteni kasvavan. Kasvavan siinä määrin, että matkapäivänä olin saanut tartutettua Toukkaan inhottavan malttamattomuuden. Lähtö kun oli vasta iltapäivällä.
Matkustimme laivalla (inhoan laivailua). Päästyämme hyttiin Toukka oli haltioissaan vedestä ja maisemasta, joita ikkunasta pystyi tarkkailemaan. Innoissaan siinä määrin, että nukkumaan oli vaikea rauhoittua. Yö sujui kuitenkin erinomaisesti. Neljä perillä vietettyä päivää olivat rentoja ja leikin täyteisiä. Olimme ystäviemme kotona. Perheessä on vajaan vuoden vanhempi poika, joten kaksi alle kaksi vuotiasta touhusi taidoillaan mukavasti yhdessä. Uudet lelut olivat ihan huippuja. Ainoan haasteen muodosti vieraassa paikassa nukkumaan käyminen, mutta kun uni tuli sitä riitti yhtäjaksoisesti 8-9h. Päivisin nukuttiin sit kahdet päikkärit.
Olemme olleet kotona nyt muutaman päivän. Huomasin, että matka teki minullekin hyvää. Suhtaudun jälleen rennommin Toukan kanssa liikkumiseen ja ravitsemukseen. Oletetuista ruoka-allergioista johtuen olen ollut todella varovainen ruokakokeiluiden suhteen, tämä hieman hellitti. Matka osoitti, että pärjään lapsen kanssa vieraassakin ympäristössä hyvin ja osaan oikeasti toimia, rauhoittaa, aktivoida ja mitä muuta pitääkin tilanteesta riippuen. Matka osoitti myös, että meillä on hieno poika, joka on utelias ympäristöstään ja tarkkailee sitä luottavaisesti. Ensimmäisenä päivänä hän oli selvästi hämmentynyt, mutta rentoutui seuraavana päivänä huomattavasti.
Tähän mennessä Toukka on kävellyt ihan satunnaisia askeleita, mutta TÄNÄÄN hän on kerta toisensa jälkeen noussut pystyyn ja kävellyt paikasta toiseen. Näyttääpi siltä, että kulkuasento muuttuu pystymmäksi tuota pikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti