äitimäinen olo

Olen miettinyt  ja ollut iloinen, ettei Toukka ole sairastellut kuluneena talvena juurikaan. No, pääsimme siitäkin. Toukalla nousi torstaina korkea kuume, joka kesti vuorokauden. Ei nuhaa, eikä muutakaan. Olin ylpeä itsestäni herätessäni yöllä Toukan itkuun, että nyt ei kuulosta tavalliselta unimöyrinnältä ja nousin katsomaan ja kokeilemaan kuumaa lasta. Sanoin miehelleni palatessani sänkyyn, että olen oppinut kuulemaan lapsemme itkuja. Tuli äitimäinen  olo :)

matkalla

Olimme viime viikolla ensimmäisellä ulkomaan matkalla. Huomasin lähdön lähestyessä oman jännittyneisyyteni kasvavan. Kasvavan siinä määrin, että matkapäivänä olin saanut tartutettua Toukkaan inhottavan malttamattomuuden. Lähtö kun oli vasta iltapäivällä.

Matkustimme laivalla (inhoan laivailua). Päästyämme hyttiin Toukka oli haltioissaan vedestä ja maisemasta, joita ikkunasta pystyi tarkkailemaan. Innoissaan siinä määrin, että nukkumaan oli vaikea rauhoittua. Yö sujui kuitenkin erinomaisesti. Neljä perillä vietettyä päivää olivat rentoja ja leikin täyteisiä. Olimme ystäviemme kotona. Perheessä on vajaan vuoden vanhempi poika, joten kaksi alle kaksi vuotiasta touhusi taidoillaan mukavasti yhdessä. Uudet lelut olivat ihan huippuja. Ainoan haasteen muodosti vieraassa paikassa nukkumaan käyminen, mutta kun uni tuli sitä riitti yhtäjaksoisesti 8-9h. Päivisin nukuttiin sit kahdet päikkärit.

Olemme olleet kotona nyt muutaman päivän. Huomasin, että matka teki minullekin hyvää. Suhtaudun jälleen rennommin Toukan kanssa liikkumiseen ja ravitsemukseen. Oletetuista ruoka-allergioista johtuen olen ollut todella varovainen ruokakokeiluiden suhteen, tämä hieman hellitti. Matka osoitti, että pärjään lapsen kanssa vieraassakin ympäristössä hyvin ja osaan oikeasti toimia, rauhoittaa, aktivoida ja mitä muuta pitääkin tilanteesta riippuen. Matka osoitti myös, että meillä on hieno poika, joka on utelias ympäristöstään ja tarkkailee sitä luottavaisesti. Ensimmäisenä päivänä hän oli selvästi hämmentynyt, mutta rentoutui seuraavana päivänä huomattavasti.

Tähän mennessä Toukka on kävellyt ihan satunnaisia askeleita, mutta TÄNÄÄN hän on kerta toisensa jälkeen noussut pystyyn ja kävellyt paikasta toiseen. Näyttääpi siltä, että kulkuasento muuttuu pystymmäksi tuota pikaa.

sitä sun tätä opittua

Meillä on meneillään ruuanvastustuskausi. Ihan vaan periaatteesta yleensä noin kolmannella lusikalla aloitetaan ruuan vastustelu ja sitten viidennellä lusikalla lopetetaan. Olen joutunut rauhoittelemaan itseni monta kertaa, etten hermostu tilanteissa vaan puhun rauhallisemmin, jotta ruokailu jatkuisi mahdollisimman leppoisana. Kokonaisen kahden päivän kokemuksella totean tämän toimivan. Tänään oli niin hyvää ruokaa, että se loppui kesken ja otettiin lisää :)

Eilen iltalaulun aikaan Toukka aiheutti meille totaalisen repeämisen. Siinä hän istui isin sylissä tutti suussa tarkkaavaisesti isin suuta seuraten, kunnes päätti aloittaa tutin pyörittelemisen suussa ensin ulospäin työntäen ja sitten suun sivuun pyöräyttäen kuin piipun. Siinä oli vaikea laulaa, kun kaveri näytti siltä, että pitkästyy kuoliaaksi. Tuli mieleen omat koulun jumalanpalvelukset, joissa ei ollut mitään tekemistä, mutta jotenkin oli istuttava hiljaa ja siedettävä.

Olen oppinut näiden kuukausien aikana, että kaikkeen ei ole kiire. Kaikkea ei tarvitse tietää heti ja kaikkeen ei tarvitse edes heti vastata. Huomaan tämän asian riepovan erityisesti äitiäni, joka on opettanut minulle salamavastaamisen periaatteet pienestä pitäen. Olen oppinut että vastaan sitten vasta kun tiedän. Ei tarvi moneen kertaan muutella asioita.

Ensi viikolla isillä on loma. Enää kaksi arkipäivää. En malta odottaa. Leppoisaa yhdessä oloa ja arjen pikku riemuja.

tapahtumia ja tapahtumattomuutta

Kuluneet viikot ovat olleet täynnä tapahtumia ja tapahtumattomuutta.

Olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa lapseksiottamispäätöstä käräjäoikeudesta. Hetki sitten soitin  ja sain kuulla, että Toukalla on sama sukunimi kuin isillä ja äidillä. Meitä on kolme <3
Notaari lupasi päätöksen jo toissaviikolla, mutta se jäi tulematta. Se, tunne kun päätöstä ei tullutkaan nosti mussa ihan käsittämättömiä tunteita. Olin niin PETTYNYT. Istuin kodinhoitohuoneen lattialla useamman tovin ja yritin saada tunteistani kiinni. Olin järjettömän loukkaantunut. Nyt asia jo hieman naurattaa, mutta sillä hetkellä minusta tuntui melkein samalta kuin testin sen ikuisen yhden viivan jälkeen. Eikö Toukka olekaan meidän? Päätöksen tekemiseen meni 6 viikkoa. Ensi viikolla se on lainvoimainen, jos kukaan ei valita.Pääsemme vihdoin hakemaan passia. Meidän kevät matkaan ei olekaan sitten kuin enää viikko. Saan tänään vihdoin varata matkat, uudella sukunimellä.

Ennen pääsiäistä vietimme kiirastorstain suunnitellussa leikkauksessa sairaalassa. Kaikki meni hyvin. Toipuminen on sujunut kivuttoman oloisesti. Päivä oli yllättävän raskas. Äidin tunteet olivat yhtä myllerrystä, kun jätin Toukan nukutuslääkärin syliin ja Toukka käänsi päänsä minun suuntaani ja katsoi, että mihin äiti jäi. Hän palasi osastolle kolme tuntia myöhemmin entisellään, tokkuraisuudesta ei ollut tietoakaan. Isin sylissä sujui iltapäivä puuhaillen. Ruoka maistui ja rakko toimi, niin lääkäri antoi meille luvan lähteä illalla kotiin. Saatiin Toukka nukkumaan ja vanhemmat kaatuivat sänkyyn, kaikki nukkuivat koko yön todella sikeästi :)

Arkemme sujuu tasaisesti. Siinä ei suuria erikoisuuksia ole. Toukka voi kävellä vahingossa muutaman askeleen, useimmiten ei. Tasainen pulputus kuuluu hänen ollessaan hereillä. Jos joku asia ottaa päähän, se näytetään ihan railakkaasti. On päiviä kun hän leikkii itsenäisesti pidempiä aikoja ja välillä on päiviä, kun välimatkansietokyky on olematon. Silloin äiti istuu suosilla olohuoneen lattialle ja on tavoitettavissa. Kynät ja piirtäminen ovat alkaneet kiinnostamaan. Kylpeminen ja saunominen on kivaa. Lisäksi pituutta on juuri riittävästi vetämään pöydiltä tavaraa alas...

Pääsiäinen oli ihana. Jäimme leikkauksen takia viettämään pääsiäistä kotiin. Toukka oli rento ja hyväntuulinen. Meillä kävi ystäviä kylässä, mutta se ei vaikuttanut Toukan olemiseen mitenkään hämmentävästi kuten aiemmin olemme huomannet tapahtuvan. Kaikki oli ja on edelleen oikein hyvin. Elämä on juuri sellaista kun sen pitääkin olla. Lapsiperheen tasaista arkea. Ystäväni kanssa keskustelimme siitä, miten lyhyt aika tämä on kun lapset ovat näin pieniä. Ennen kuin huomammekaan olemme taas keskenämme. Lunchplaydate oli mukava tapa viettää rakkaiden kanssa pitkäperjantaita.