keskiviikko 6. helmikuuta 2013

pienen kulkijan arkea

Huhhahhei minkälainen viikko meillä onkaan menossa. Maanantaina ärripurri alkoi sängystä ylösnoustessa ja kesti siihen asti kun rauhoituttiin nukkumaan. Onneksi päivä päättyi kuitenkin hyvillä mielin. Niin paljon otti päähän, kiukutti ja kaikkea mahdollista, että en osaa asiallisesti sitä kuvailla.

Tiistaiaamuna olin jo asennoitunut päivään vähemmän ruusuisesti. Vielä mitä, eilinen oli mitä ihastuttavin ja ihmeellinen sikälikin, että maanantain nollavälimatka vaihtui itsenäiseksi leikiksi keittiössä pakastepurkeilla niin, että äidin piti käydä katsomassa välillä ollaanko siellä tekemässä jotain epätoivottua. Oli minun tyytyminen rauhalliseen lehdenlukuhetkeen sohvalla, ahh ihanuutta. Tätä ei ole vielä tapahtunut Toukan hereillä olleessa, että olisin päässyt lukemaan yhden artikkelin alusta loppuun, naisten lehdestä. Ihan ei vielä keskittymiskyky riitä tieteellisten artikkelien lukuun - pitää toisella korvalla kuitenkin olla herkillä :). Erikoista päivässä oli sekin, että Toukka nukkui sisällä 2h 45min päikkäreitä. Tähän mennessä hän on saanut nukuttua sisällä päiväunia 1,5h maksimissaan. Illalla vielä viimeiseksi Puff laulut ja rauhassa sänkyyn nukkumaan. Siirsimme yhden käyttämättömän cd -soittimen Toukan huoneeseen ja laitoin sinne unilaululevyn pyörimään, seuraavana vaihtajassa oli Volbeat. Sanoin miehelleni, että josko huomattais käydä sammuttamassa soitin ennen levyn vaihtumissa, no ei muistettu. Kutakuinkin täydellisen päivän päälle yöunta 2030 - 0900!!!

Tämä päivä on ollut edeltäjiensä välimuoto. Syliä on kaivattu enemmän kuin eilen, vähemmän kuin maanantaina. Itsenäistä leikkiä on mahtunut tähänkin päivään mukavasti.  Tällä hetkellä Toukka tasapainoille kävelykärryn kanssa, uskaltaako lähteä työntämään sitä vai ei, asetellaan kirjoja edestakas kärryyn...

Rauhoittavaa on, että meidän vauva kasvaa ja kehittyy joka päivä. Äiti yrittää pysyä jatkuvassa muutoksessa mukana. Minä, joka huomaan rakastavani rutiineita ja kunnioittavani aikatauluja, ahdistun ajoittain, kun ei päivä suju kuten olen suunnitellut. Useimmiten teen seuraavan päivän suunnitelmat kuluneen päivän tapahtumien perusteella, mutta...tämä tekee minulle niin hyvää. Luulen meidän elävän vaihetta, jossa Toukka hakee rytmiinsä vain yksiä päiväunia. Noin joka toinen päivä hän nukkuu yhdet unet. Tee tässä nyt sitten suunnitelmia edes siitä, että mennäänpä käymään päiväkahvilla hallissa...Toisaalta edeltävät viikot ovat olleet melko kiireisiä, niin olen kyllä nauttinut tästä olemisesta. Päiviin on kuulunut kotiaskareiden lisäksi vain koiran ulkoilutusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti