halailua

Meillä on ollut erinomaisen hieno viikko. Tämän viikon aikana Toukka on halaillut meitä paljon. Kietonut pikku kätensä kaulaan, nojannut poskensa poskea vasten katsellessaan padilta ohjelmaa, halannut jalkaa kun äiti tai isä on laittanut ruokaa keittiössä. Suukotellut, kielipitkällä... Meillä on myös uusi leikki, jossa tutin "kahva" laitetaan äidin suuhun ja Toukka ottaa tutin suuhunsa, uudestaan ja uudestaan. Päiväunille mennessä on ollut vaikea jäädä nukkumaan (tulkitsen tämän eroahdistukseksi). 

Tämä viikko on ollut äidille erityisen merkityksellinen, on tainnut olla kyllä koirallekin. Koiramme yllätti meidät tänään illalla hellimästä poikaamme oma-aloitteisesti ja tilanteesta muodostui molemmin puolinen tuokio. Se on kyllä hiljaisesti hyväksynyt Toukan, muttei ole liiemmin lähestynyt häntä. Pojalla ja koiralla on kyllä päivittäisiä keskustelutuokioita; koira haukkuu ja poika vastaa. Toukka nauttii näistä ainakin :), yleensä koira hiljenee ja toteaa, että poika on puhunut.  

Ennen Toukan muuttamista kotiin minua jännitti miten koira hyväksyy lapsen. Kaikki on sujunut paljon paremmin kuin uskalsin toivoa. Koira tarvitsee toki huomiota, joskus kipeästikin hankalaan aikaan, mutta olen aistivinani, että se on kuitenkin tyytyväinen kotonaolomäärän huimasta kasvusta. Huomionkipeyttään tai mustasukkaisuuttaan se ei ole kohdistanut Toukkaan. Vierailijoista on tosin ollut paljon kiinnostuneempi kuin aiemmin.

Toukka vaikuttaa rennolta, iloinen ja ajoittain vaativakin pulputus on täyttänyt talon. Edellisellä viikolla Toukka oli varautuneen oloinen kun jouduimme käymään sairaalassa ja muuallakin juoksentelemaan, se on nyt poissa. Tuntuu hyvältä.