Meidän piti lähteä viikonlopuksi mummolaan. Toukka ei loppuviikosta kuitenkaan vaikuttanut kovin levolliselta, joten päätimme siirtää mummolan ensi viikonloppuna meille. Mulle tuli perjantaina niin iso huoli pienen olosta, että itku pääsi. No, itku kyllä helpottikin. Pienen pohdinnan jälkeen otin kantoliinan käyttöön ja Toukka kuleksi tyytyväisenä perjantain liinassa, rentouskin alkoi iltasella jo palaamaan. Lauantai vietettiin vallan kotona, puuhailtiin leppoisia yhdessä. Tänä aamuna talon täytti ennen kahdeksaa iloinen pulputus, sitä oli taivaallista kuunnella. Päätettiin lähteä käymään venemessuilla ja katsoa miten menee. Ihmisiä oli vähän ja pulputus jatkui läpi käytävien. Ystävlliset myyjätädit eivät saaneet flirttailevia hymyjä tänään (jee), mutta kun jatkettiin matkaa jatkui pulputuskin. Kotiin päästyämme pulputus jatkui edelleen. Toukka on ollut oikea veijari kokopäivän, toivottavasti arjen koittaessa rentous säilyy.
Pelastusliivit. Luulin, että ne ovat kaikki hyviä ja turvallisia. Törmättiin meidän purjehduksen opettajaan, joka sanoi Hokka -liivien olevan ainoat, jotka kääntävät vaipallisen lapsen selälleen. En siis näe oikein muuta mahdollisuutta kuin ostaa ne. Lisäksi hississä mainitessani, että mennäänpä etsimään liivejä, totesi ystävällinen setä, että Hokka -liivit ovat parhaat, kun niillä on mukava liikkua. Luulen, että mukavuudesta voi maksaa myös jonkin verran, ottaen huomioon, että kaveri on turvaistuimessa kiinni liikuttaessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti