Voihan unirytmi! Toukan nukkuminen aiheuttaa minulle tällä hetkellä päänvaivaa. Melko lyhyen ajan sisällä, itseasiassa viime torstaina rytmi kääntyi niin, että poika on hereillä 4-5h kerrallaan ja sitten tankkaan unta tunnista kahteen ja puoleen. Ymmärrän hänen olevan siirtymässä pian yksiin päiväuniin, mutta vielä hänen jaksaminsa ei ihan riitä olemaan hereillä puolille päiville ja sitten nukkumaan pidempää siivua. Haasteena on oma mukana pysyminen rytmin muutoksissa. Ihan, että äidin pitää ymmärtää lukea poikaansa ja hänen vireystilaansa päivittäin ja arvioida koska on oikea aika mennä nukkumaan. Emme siis ole vielä siinä tilanteessa, että hän erityisesti vastustelisi nukkumaan menoa ollessaan väsynyt. Paitsi eilen illalla. Silloin makuuhuoneesta kuului sydäntäsärkevää itkua, kun sänkyyn jääminen ei ollut pienestä lainkaan mieluisa ajatus.
Olen lukenut Ajatusseula blogin "kannesta kanteen" viikonlopun aikana. Blogi osuu omiin ajatuksiini mielettömän hyvin ja siinä on todella viisaita huomioita. Ihanaa, että Metsärannan Emäntä on kirjoittanut ajatuksia ja tapahtumia ylös. Huomaan, että eräskin ajatus mitä itse olen kieputtanut päässäni sai vahvistuksen lukemastani suhteessa kehitysvaiheeseen ja kiintymyssuhteeseen.
Tämäkin päivä on ollut erinomainen päivä sekä Toukalle että vanhemmille. Makoilimme illalla kolmisin (+koira) lattialla, olimme vain siinä hetkessä ja kaikki oli hyvin. Ei meillä ollut kaksistaan tuollaisia hetkiä. Useimmiten olimme menossa johonkin tai ainakin suunnittelemassa jotakin ja valitettavan usein se hetki ei ollut tärkein. Nyt tämä hetki on merkityksellisin. Kiitos Toukan opin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti