Päivämme sujuvat Toukan kanssa melko lähekkäin. Aluksi olin hieman hämilläni asiasta, vaade olla liki alkoi jotenkin yht'äkkiä. Tottakai kiintymyksen rakentumisen näkökulmasta olin asiaa opiskellut, mutta yllätti silti. Mietin, että onko hänellä jokin vialla kun niin liki haluaa koko ajan olla. Nyt olen hyväksynyt sen, että hän tankkaa. Kokonaiset yöt nukkuessaan ei ole kontaktia äitiin eikä isiin. Tämäkin vaje pitää jotenkin korjata. Toisekseen ymmärrän hänen toisenkin tarpeen olla liki ja kiintyä. Tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä myös se, että meillä kiukutellaan ihan huoletta jos kielletään tai asiat eivät tapahdu toivotulla tavalla. Lohtua kuitenkin haetaan sylistä!
Toinen tankkauksen muoto on syöminen. Vatsataudista toivuttuaan ruokahalu on ollut hurja. Kaikki ruoka maistuu ja melkein pohjattomasti. Ei ole tarvinnut maanitella Toukkaa syömään. Ensi viikolla on taas neuvola joten saapi nähdä olemmeko entisellä käyrällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti