Sen kahden viikon aikana, jolloin jo tutustuimme Toukkaan ennen kuin hän muutti kotiin, aika meni sijaisperheessä joka toinen päivä ja joka toinen ilta yritti jotenkin saada haalittua välttämättömiä tarvikkeita kasaan. Onneksi oli sukulaiset, jotka auttoivat meidät hämmenyksen keskellä alkuun. He pakkasivat kaiken tarvittavan meille autoon.
Pala palalta olen saanut aloitettua Toukan huoneen sisutamisen. Ostin kuluneella viikolla maton ja verhot. En ostanut lastenhuoneen verhoja vaan paksut vaaleat verhot, jotka aion koristella itse. Paksut siksi, että aurinko noustessaan valaisee huoneen sälekaihtimista huolimatta. Tänään suuntasin askartelukauppaan ja ostin kaikenmaailman härpäkkeitä, jotta saan aloittaa verhojen koristelun. "Saumaan" verhot kevyellä köydellä, jotta ne erottuvat paremmin seinästä. Luultavasti väsäilen joitakin purjeveneen tapaisia sinne myös. Kirjaamisen arvoista tästä tekee se, että en ole mikään askartelija. Mieheni innostui asiasta ja pitää varmasti asiasta niin paljon meteliä, että hahmoja alkaa verhoihin valmistua. Ostimme myös nimikirjaimet huoneen oveen ja liimasimme ne juuri siihen. Tämä sai minut liikuttumaan ja miettimään, että tätäkö se meidän kiintymyksen rakentuminen ja konkretisoituminen on. Päivä päivältä Toukka ottaa enemmän tilaa talosta ja hän näkyy täällä.
ps. meillä on ollut aivan mielettömän ihana perhelauantai. Täydellisine päiväunineen, ruokailuineen, syliin hakeutumisineen, välimatkattomuuksineen ja pienine itsenäisine leikkituokioineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti