maanantai 29. lokakuuta 2012

Omat lapsuuden kokemukset

Adoptioneuvonnassa kerrottiin, että omat lapsuuden kokemukset aktivoituvat lapsen tultua. Ajattelin, että niinpä niin onneksi olen nämä asiat jo moneen kertaan ehtinyt käsittelemään ja pystyn olemaan eheä äiti lapselleni.

Mitä tapahtui...
Ensimmäisenä yönä näin unta äidistäni ja itsestäni. Lohdutin äitiäni, ettei tarvitse pelätä pimeää. Olimme menossa taloon, joka oli ihan pimeä ja äitiäni pelotti. Hmm...mä olin se lapsi, joka pelkäsi pimeää. Tavallaan pelkään vieläkin.
Tänään pojallani on ollut huono päivä. Suurin näkyvä syy siihen on ollut ruokakokeilu, josta seurasi punaiset posket ja varmasti myös sisäistä kutinaa - allergiareaktio siis. Toinen syy varmasti on ollut se, että Vauva Hemulilla on ikävä sijaisperhettä ja sen turvaa. Olemme olleet kaksi päivää onnellisessa tilanteessa, vauva on ollut aurinkoinen ja hymyileväinen. Onko tänään se päivä, kun halutaan aloittaa testaus siitä lähdemmekö me pois? No, joo tätä polkua en aio jatkaa kovin pitkälle, koska se ei ole hyvästä.

Ennemmin voin kirjoittaa siitä, mitä minä olen käynyt läpi. Vauvan itkeskellessä, huomasin ahdistuvani. Ahdistuin niin, että koko sisimpäni kuristui kokoon. Huomasin sen ja sanoin tämän ääneen Isi Hemulille. Tunnetta hieman lisää erotellessani tajusin, että näin meillä on taidettu toimia kotona. Oma äitini ei ole tainnut pystyä vastaamaan pahaan olooni vaan on käpertynyt hiljaisuuteen ja jättänyt minut ratkaisemaan pahan olon itsekseni. Hän on palannut kontaktiin kun olen saanut itseni rauhalliseksi. Tämän käyttäytymismallin muistan etenkin silloin jos minua kiukutti jokin asia. Meillä ei saanut kotona suuttua, asiat piti ratkaista yksin, ilman tunteita. Keinoina minulla on ollut etsiä tyynnyke jostakin ulkoisesta. Tietenkin se, että olen ollut aina mahdollisimman kiltti ja hyvä tyttö on estänyt yksin jättämisen.

Niin, että kyllä ne omat lapsuuden kokemukset vaan aktivoituvat. Elaborointini päätteeksi totesin Isi Hemulille, että onneksi minulla on mahdollisuus elää nyt toisenlainen lapsuus uudelleen. Olkoon matka Vauva Hemulin kanssa eheyttävä myös minulle ja ennenkaikkea erilainen kuin omani on ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti