Kummiaiset

Vietimme viikonloppuna kummiaisia. Toukka oli kastettu jo ennen meille tuloaan, joten emme halunneet nimeä muuttaa. Adoption vahvistuttua halusimme kuitenkin viettää ikäänkuin ristiäiset, jossa Toukka saa kummit. Lauantaille osui mitä mainioin sää juhlien viettämiselle. Päätimme mieheni kanssa kummatkin sanoa jonkin sanan siitä matkasta mitä rakkaimmat ovat meidän kanssamme kulkeneet Toukkaa odottaessamme. Olikin yhtäkkiä melko vaikeaa puhua, kun tippa tuli väkisin silmään. Saimme kuin saimmekin puheen vuoropuheluna pidettyä ja maljan nostettua. Siihen loppuikin juhlien vakava osuus ja alkoi nautiskelu. Oli ihanaa katsella rakkaita ihmisiä viihtymässä meillä pitkälle iltaan.

Yllätin itseni ja ehkä muutkin leipomalla kaiken tarjottavan itse - sitä se äitiys teettää. Edellisellä viikolla tein koevedoksen käpykakusta, mutta se jäi liian kuivaksi ja kuori jotenkin mauttomaksi, joten päädyin rahkakakkuun. En ala leipurihiivaksi ihan vielä, taidan pidättäytyä ruuanlaittajana.

Hieman ehkä on helpottunut se, että isin kotona ollessa pitäisi koko ajan olla sylissä. Ei se kadonnut ole, mutta helpottunut. Viikonlopun juhlia varten meille tuli isovanhemmat jo perjantaina. Minusta se oli hyvä, että vieraita tuli pikku hiljaa, niin Toukka ei hämmentynyt heistä ehkä niin. No, hän heräsi päiväunilta ja isovanhemmat olivat täällä. Hän käveli kohti olohuonetta ja nähtyään vieraita ihmisiä teki U-käännöksen takaisin kodinhoitohuoneeseen. Oli ihanaa nähdä miten hän vierasti heitä. Sitten hän pala palalta lähestyi heitä, ei sietänyt kuitenkaan kenenkään syliä. Mummu olisi halunnut ottaa Toukan isin sylistä syliin, mutta Toukkapa kääntyi pois. Se oli vieläkin vaikea hyväksyä, kun ei voi ottaa syliin noin vain ja toinen hyväksyisi sen. Nyt siitä ei tosin tarvinnut enää käydä mitään depattia.

Lauantaina kun olivat serkutkin paikalla ei muut vieraat enää tuntuneet kovin merkityksellisiltä. Toukka yritti pelata pihassa sählyä 6 ja 8 vuotiaiden serkkupoikiensa kanssa... Kävi kuitenkin tasaiseen tahtiin tarkistamassa äidin ja isin olemassa olon ja jatkoi touhujaan.

Toukan kävely on kehittynyt huimasti, huomaan hänen ehtivän yllättävän nopeasti paikasta toiseen. Hän on lisäksi keksinyt karkuun kipittämisen, vielä sitä ei voi onneksi juoksuksi kutsua, mutta luulen ennen kesän päättymistä askeleen olevan jo niin ripeä että äidillä voi tulla välillä kiire. Lisäksi hän ihan tosissaan yrittää tapailla sanoja. Melkolailla hänen hereillä oloaikansa kuluu joko kirja kädessä (jota joku saisi hänelle koko ajan lukea), hiekkalaatikolla, kattilakaapilla tai mopon selässä. Hän nauttii meidän aamuisista rinkkakävelyistä koiran kanssa, koska äiti nimeää edelleen tasaiseen tahtiin ohiajavia kulkuneuvoja. Meidän arki on aivan ihanaa, en vaihtaisi hetkeäkään tästä pois. Huomenna on vihdoin se isin viimeinen työpäivä tälle keväälle!!!

Tuota pikaa siis piiitkälle yhteiselle lomalle, johon kuuluu toivottavasti mökkeilyä, hyviä purjehdussäitä ja paljon jäätelöä. Syksyn tullen jaksetaan Toukan kanssa keskittyä muskariin ja ehkä johonkin toiseen kerhoon. Ihana ajatus, että olen vielä syksyn kotona nauttimassa tästä kaikesta. Alkuperäinen suunnitelma kun oli, että minä olisin mennyt töihin ja isi jäänyt kotiin.