Toukalle iski tänään kamala suru, kun korjasimme terassin pöytää talvisäilöön. Hän huusi ensin "EI" kun kaadoimme pöydän pesua varten. Kun lähdimme kantamaan sitä varastoon toinen jäi itkemään suu mutrussa. Siinäpä sitten yritimme selittää, että talveksi korjataan aina tavarat säilöön. Mieheni totesi, että kunpa tuon turhautumisen saisi säilöttyä omiin muistikuviin, on se niin hellyttävää.
Päivittäin tapahtuu niin paljon ihania asioita, että pelkään unohtavani osan niistä. Kuten tänä aamuna Toukka otti oman vaippansa ja vei sen roskiin tai kun tulimme kaupasta enkä saanut kannettua kaikkia kauppakasseja keittiöön hän kantoi kassista yksitellen tavaroita minulle. Avuliaisuus on ihanaa. En oikeasti osannut kuvitellakaan miten paljon lapsi tuottaa iloa, joo ja huolta tippumalla, kaatumalla jne. mutta iloa se huolikin on, kun on joku josta huolehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti